Evoluutioteorian mukaan eri eläin-, ja kasvilajit ovat syntyneet lajin yksilöiden eri ominaisuuksien hyödyllisten variaatioiden akkumulaation seurauksena. Lukemattomat pienet selviytymisen tai lisääntymisen kannalta edulliset muutokset ovat mahdollistaneet kunkin lajin sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin mahdollisimman hyvin, ja muotoutumaan sellaiseksi, kuin kukin nykymuodossaan on.
Tietojärjestelmiin - erityisesti verkkopalveluihin joilla on paljon käyttäjiä - on suhteellisen helppo rakentaa samanlaisia mekanismeja, jotka auttavat lajeja sopeutumaan ympäristöönsä. Käytännössä järjestelmän täytyy toteuttaa vain kolme asiaa:
1. Hallittu variaatioiden tuottaminen
2. Kilpailevien varianttien hyödyllisyyden mittaaminen
3. Parhaan variantin periytyminen
Verkkopalveluissa, erityisesti kuluttajille suunnatuissa sellaisissa, melkein mitä tahansa ominaisuutta voi muuttaa, ja melkein mikä tahansa asia voi vaikuttaa käyttäjän toimintaan. Ostavatko käyttäjät enemmän tuotteita jos napissa lukee ”Add to cart”, vai jos siinä on ostoskärrykuvake? Kumpi esikatselukuva saa videolle enemmän katseluita, kuva ihmisestä vai kuva tuotteesta? Rekisteröityvätkö useammat käyttäjät kokeilemaan palvelua, jos sivulla on kuva koiranpennusta? (Vastauksen voit tarkistaa artikkelista: Can a Puppy Sell a CMS?)
Kvalitatiiviset ominaisuudet, kuten copytekstit ja kuvat, vaativat aina ihmisen tuottamaan mielekkäät variantit, ja niiden testaaminen on siksi työlästä. Toimivamman call-to-actionin tai rekisteröitymislomakkeen löytäminen saattaa kuitenkin maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti useamman rekisteröityneen käyttäjän tai myydyn tuotteen kautta. Koska eri varianttien tuottaminen on näissä tapauksissa manuaalista työtä, helppokäyttöisen ja tehokkaan testaus-, ja raportointityökalun valintaan kannattaa panostaa. Kunkin kokeen parhaan ominaisuuden täytyy kokeen päätyttyä joko astua voimaan järjestelmässä automaattisesti, tai se täytyy saada verkkopalvelua kehittävän tai palvelun sisältöä ylläpitävän tiimin toteutettavaksi järkevässä ajassa. Tämän takia ketterät sovelluskehitysmenetelmät sopivat verkkopalveluprojekteihin parhaiten.
Kvantitatiivisten ominaisuuksien - kuten esimerkiksi tuotesuositusten - varioiminen voi toisaalta olla äärimmäisen helppoa ohjelmallisesti. Monet suosittelualgoritmit tuottavat ennusteen käyttäjää eniten kiinnostavista tuotteista listana, jossa ennustuksen varmuus esitetään numeerisena arvona. Mikäli ennusteiden varmuuteen lisätään hieman satunnaisuutta, käyttäjät näkevät joskus sellaisia tuotteita, joita eivät olisi muuten nähneet. Jos satunnaisuuden ansiosta suositeltujen tuotteiden listalle noussut tuote on käyttäjää kiinnostava, suosittelumalli oppii uuden ominaisuuden, joka periytyy seuraaviin suosituksiin. Toisaalta jos tuote ei kiinnostanut käyttäjää, kyseinen variaatio ei periydy.
Kilpailussa asiakkaista, verkkopalvelu ei tarvitse uudistusprojektia, se tarvitsee jatkuvaa uudistumista. Jatkuva uudistuminen puolestaan vaatii kulttuuria, toimintatapoja, ja työkaluja, jotka mahdollistavat toistuvan pienten kokeiden tekemisen, ja kokeiden tulosten jalkauttamisen, luonnollisena osana järjestelmän käyttöä ja ylläpitoa.
Mikäli olet aikeissa uusia verkkopalvelusi, katso projektin deadlinea pidemmälle, ja mieti, miten voit jatkaa järjestelmän parantamista, vaikka järjestelmän toimittanut tiimi on saattanut jo lähteä muihin projekteihin.
Talent Basen puoleen voit kääntyä, mikäli tarvitset apua järjestelmän suunnittelussa, teknologia-, ja työkaluvalinnoissa, työskentelymenetelmien kehittämisessä, tai projektinhallinnassa. Ota yhteyttä myyntiin: tiia.roine@talentbase.fi
Kirjoittaja Asko Relas on Talent Base Oy:n senior konsultti, joka keskittyy pääasiassa moderneihin tiedonhallintateknolgoioihin, analytiikkaan ja responsiiviseen web-suunnitteluun. Hän on työskennellyt myös käytettävyyssuunnittelijana ja graafisena suunnittelijana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti